| |
Näin se kaikki alkoi... |
|
| |
|
|
| |
Perheemme ensimmäinen koira oli tipsu 70-luvulla. Toin sen kotiin erään kajaanilaisen kasvattajan luota, jossa kävin useita vuosia hoitamassa koiria ja samalla tutustuin myös koiranäyttelymaailmaan junnukisojen myötä.
Tipsu ( Silvia ) sairastui alle vuosikkaana. Syynä oli virtsakivet, jotka sitten leikattiin ja Silvia nukkui siihen eläinlääkärin pöydälle (liian suuri annos nukutusainetta). No siitä se soppa syntyi, kun kasvattaja ei ottanut asiaan oikein mitään kantaa, vaikka kyseessä olikin sijoituskoira. Ruokintaohjeet yms. oli kyllä antanut erittäin tarkkaan, sillä syöttää sai vain mustinmurkinaa, joka aiheuttikin ne kivet. Mutta se siitä... |
| |
Seuraava koiramme oli sitten vähän isompi ja kauempaa. Haimme Pöljästä (paikkakunta Suomessa !) jenkin (am.cockespanieli), jonka piti ja olikin huippuvanhemmista. Isä oli oikein Amerikan huippukoira ja emä Suomessa hyvin pärjännyt. Donna elikin noin yhden vuoden tervettä elämää, jonka jälkeen sairastui. Oli kilpirauhasen vajaatoimintaa, silmätulehdusta, korvissa kroonista tulehdusta, puurokasvaimia niskassa ja kaiken kukkuraksi veressä virtasi ihottumanpoikanen. Kuitenkin Donna eli yhdeksän vuotiaaksi ja kävipä elämänsä aikana muutaman kerran näyttelyissäkin. |
 |
| |
Kun Donna sitten nukutettiin pois, päätimme äitini kanssa, että ei enää yhtään sairasta rotua ja niin päädyimme snautseriin! Ja siitä se kaikki on sitten lähtenyt, enkä kadu päivääkään... |
| |
Ensimmäinen snautserimme oli narttu, Pfeffer Greeta, Kajaanista Lehtolan Mirkulta ja Matilta. Reetan saimme aikoinaan puoleenhintaan, koska siitä piti tulla värivirheellinen, mutta toisin kävi. Reetan väri oli aivan ihanteellinen pippuri & suola, mutta hän jäi kokonsa puolesta hieman pieneksi (43 cm). Luonteeltaankin Reeta oli ihanteellinen. Se ei tyttö paljon hötkyillyt eikä tarvinnut hihnaa lenkkeillessään, mutta tarvittaessa luonnettakin löytyi. Reeta eli 12,5 vuotiaaksi ja oli elämänsä aikana ennen kaikkea terve. |
 |
| |
Jossain vaiheessa Lehtolan Mirkku alkoi puhua äitiäni ympäri, että otahan nyt toinenkin snautseri. Lehtoloitten Iina (KANS&FIN&DK MVA Pfeffer Iina) oli käynyt miehelässä Hassen (KANS&POHJ MVA V-85, POHJ V-85-86-87 Jandumin Hasse) luona. Pennut (12 kpl) näkivät päivänvalon marraskuussa 1991, joten eikun tuumasta toimeen ja yksi narttupentu meille (Pfeffer Kiss of Fire). |
| |
Kerttu osoittautui pieneksi "villipedoksi", jolla virtaa riitti 24 h vuorokaudessa. Eräänä päivänä äitini sitten kysyi minulta, että ottaisinko minä Kertun, koska hän ei enää jaksa. Niinpä Kerttu tuli minulle ja silloiselle avokilleni. Kertusta kasvoikin kaunis snautserinarttu, joka on jo ikävuosien karttuessa vähän rauhoittunut. Kerttu on myös ollut kennelini kantanarttu, jolla olen kasvatustyöni aloittanut. |
| |
Kennelnimen Liebgrau sain vuonna 1995, joka tarkoittaa suomennettuna "rakasharmaa" , (LIEB=rakas, GRAU=harmaa). Vaihtoehdoista se tuntui parhaimmalta, kun ensiyrittämällä kuusi kappaletta nimiä tuli FCI:stä takaisin. Kaikki nimet oli aluksi englanninkielisiä, mutta sitten rupesin käymään saksan sanakirjaa läpi ja sieltä se löytyi. Kaiken lisäksi rotuhan on saksalainen ja snautserithan ovat minulle juuri niitä rakkaita harmaita ! |
| |
Miksi juuri sitten olen mieltynyt snautsereihin ?
Snautseri on rotuna terve, itsepäinen, ei kaikkien käännettävissä/väännettävissä eli luonnettakin löytyy. Rodun aidossa luonteessa on mielestäni sitä jotain... ja muistuttavathan koirat myös minua siinä mielessä, että jos jostain asiasta tai ihmisestä ei pidetä, niin sitä ei sitten muuta mikään ! Snanutserin väritys pippuri ja suola on myös kaunis ja arvokkan näköinen tietysti hyvin hoidettuna ja trimmattuna. Snautseri on koirana mielestäni viisas, helppo kouluttaa, uskollinen ja erittäin hyvä vahti.
Itsestäni voin vielä sen verran kertoa, että olen naimaton neiti-ihminen jo 30:n paremmalle puolelle ehtinyt "kiukkuinen vanhapiika" ! Tällä hetkellä työskentelen Kainuun maakunta-kuntayhtymän perhepalvelussa. Aikaisemmin olen työskennellyt mm. asuntotoimistossa, kelalla, sossussa eli vain putkavahdin jobi enää puuttuu... Vapaa-aikani kuluu koirien kanssa sekä talon ja pihan parissa askarrellessa. |
 |
|
