Ensimmäiset landseerit tuotiin Eurooppaan Newfoundlandista n. 200 vuotta sitten. Niitä toivat englantilaiset ja ranskalaiset kalastajat, jotka kävivät Newfoundlandin rannikolla kalastusmatkoillaan. Näitä koiria tarjottiin myyntiin Englannissa ja se saikin suosiota epätavallisen ulkomuotonsa ja miellyttävän luonteensa ansiosta. Koiria tuotiin Newfoundlandista jopa niin paljon, että saaren oma kanta tyrehtyi täysin jo 1800-luvun alkupuolella. Englannissa taas rotu eli kukoistuskauttaan 1800-luvun puoliväliin asti. Rotu tuli tunnetuksi myös Englannin ulkopuolella erään erikoisen koiran ja tunnetun maalarin välityksellä. Maalari oli Sir Edwin Landseer, joka 1837 maalasi kuuluisan taulun "Arvostettu yhteiskunnan jäsen". Maalauksessa esiintyy suuri mustavalkoinen koira, Paul Pry, joka oli pelastanut isäntänsä ja useita muita veden varaan joutuneita ihmisiä. Tästä alkaen rotua alettiin nimittää landseeriksi ja tällä nimellä tunnetaan tämä valko-musta korkearaajainen koira Newfoundlandista edelleen. Englantilaiset veivät paljon näitä koiria Manner-Eurooppaan, mikä olikin rodulle onneksi, sillä Englannissa saivat suosiota taas uudet rodut ja landseerien kasvatus siellä laantui.
1902 rekisteröitiin "Newfoundländer-Klub für den Kontinental’ssa ensimmäinen puhdas landseerpentue. Se oli tulos kahdesta GB-tuontikoirasta, pentueen isän sukutaulusta löytyy ainakin 11 kpl landseer-värisiä koiria neljässä polvessa. Varmuudella ei tiedetä kaikkien sukutaulussa esiintyvien koirien väritystä. Jatkossa GB-koiria risteytettiin kuitenkin mustilla nf- koirilla, mikä johtunee yksinkertaisesti senaikaisesta tietämättömyydestä värien periytymisen suhteen. 1904 ja 1905 syntyi jälleen puhtaita landseerpentueita, yhdistelmät olivat em. GB-koirien jälkeläisten ja tuntemattoman landseervärisen uroksen yhdistelmiä. Mannermainen kasvatustyö on siis aloitettu lähinnä Englannin-tuonneilla, yhdistäen näihin paikallisia sekä mustia että mustavalkoisia koiria, nf-rotuisia, mutta todennäköisesti myös joitakin muita suuria valkoisia paimen- tms. rotuisia.
Rodun säilyttäjänä voidaan pitää saksalaista Otto Walterspieliä, joka "von Schartenberg" -kennelissään teki määrätietoista kasvatustyötä. Vuonna 1960 tunnusti FCI korkearaajaisen, valko-mustan tyypin omana rotunaan nimellä Landseer Europäischer Continental Typ eli lyhyesti landseer.
Landseereita on Suomessa pidetty lähinnä seurakoirina, mutta niille (ja newfoundlandinkoirille) on kehitetty oma harrastusmuoto, vesipelastus, jonka tarkoituksena on pitää yllä näiden rotujen luontaista pelastusvaistoa ja hyvää uintitaitoa. Landseereille myönnettiin myös PK-oikeudet 01.09.1999.
Ensimmäiset landseerit, kaksi narttua, tuotiin Suomeen vuonna 1977 Englannista, jossa ne olivat rekisteröity newfoundlandinkoiriksi. Suomen Kennelliitto rekisteröi nämä koirat kuitenkin Suomessa landseereiksi, sillä niiden isä oli Saksasta Englantiin viety mannermainen landseer Lasso v.d. Weilerhohe. Parin tuontiuroksen jälkeen voitiin kasvatus aloittaa ja ensimmäinen pentue syntyi 16.2.1981.Vuosittaiset rekisteröinnit ovat viime vuosikymmenellä vaihdelleet hieman. Vuonna 1993 rekisteröitiin eniten pentuja – 268 kpl. Vuoden 1999 rekisteröintimäärä on 90-luvun pienin – 124 kpl.
FCI:n 24.08.1960 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL – FKK:n hyväksymä 03.05.1990
Mannermainen rotu.
Yleisvaikutelma: Landseerin tulee antaa vaikutelma suuresta, voimakkaasta, tasapainoisesti rakentuneesta koirasta. Erityisesti uroksella on suhteellisesti korkeammat raajat kun newfoundlandinkoiralla. Lihaksikkaiden raajojen liikkeet ovat kevyet ja maatavoittavat.
Pää: Pään on oltava leveä ja massiivinen, niskakyhmy selvä. Otsapenkereen on oltava selvä, ei kuitenkaan niin jyrkkä kun bernhardinkoiralla. Kuonon pituus on yhtä suuri kuin syvyys kuonon tyvessä. Huulet kuivat, mahdollisimman tiiviit, ei kuolaavat; ylähuuli peittää kevyesti alahuulen. Kohtuullisen voimakkaat posket, jotka liittyvät vähitellen kapenevaan kuono-osaan. Kirsu ja huulet mustat. Rypytön pää, jossa lyhyt ja hieno karva.
Silmät: Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, suhteellisen syvällä sijaitsevat. Väriltään ruskeat tai tummanruskeat. Vaaleanruskea väri hyväksyttävä. Vilkkuluomi ei saa näkyä. Ystävällinen ilme.
Korvat: Keskisuuret, kolmiomaiset, ulottuen silmän sisäkulmaan saakka. Alhaalta vähän pyöristyneet. Korkealle, ei kuitenkaan liian taakse kiinnittyneet, sileästi ja tiiviisti päänmyötäiset. Hieno, lyhyt karvapeite. Pitempi karvoitus vain korvan takaosassa.
Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.
Kaula: Kaula poikkileikkaukseltaan soikea, lihaksikas ja voimakas. Lähes yhtä pitkä kuin pää. Löysä kaulanahka ei toivottu.
Eturaajat: Eturaajat suorat, hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät tiiviit. Liikkeet kevyen joustavat.
Runko: Rungon pituus noin kaksi kertaa pään pituus. Selkä jäntevä ja suora, hyvin leveä ja syvä. Voimakkaasti kaartuvat kylkiluut. Vatsalinja vain hieman nouseva. Selvästi erottuva kuve. Lantio on leveä, voimakas ja lihaksikas.
Takaraajat: Takaraajojen luusto ja lihaksisto vahva. Reisi leveä. Liikkeet vapaat ja joustavat.
Käpälät: Käpälät ovat suuret, tiiviit ns.kissankäpälät. Ei uloskiertyneet. Varpaiden välissä oltava vahvat räpylät melko pitkälle varpaiden kärkiin ulottuen.
Häntä: Vahva, korkeintaan vähän alle kinnerkulman ulottuva, tuuheakarvainen, ei kuitenkaan lippumainen. Koiran seistessä rauhallisesti on hännän oltava riippuva, kärki saa hieman kaartua. Koiran liikkuessa hännän kärki saa olla hieman kaarella suoraan ylöspäin.
Karvapeite: Karvan on oltava päätä lukuunottamatta pitkää, mahdollisimman sileää, tiheää ja hienolta tuntuvaa. Kauttaaltaan pohjavillaa, ei kuitenkaan niin tiheää kuin newfoundlandinkoiralla. Hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä sallittua. Kun turkkia harjataan vastakarvaan, on sen palauduttava entiseen asentoonsa.
Väri: Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottavaa.
Koko: Säkäkorkeus uroksella 72 – 80 cm, nartuilla 67 – 72 cm. Pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.
Virheet: Selvät vaaleat, rikin- tai harmaankeltaiset silmät sekä liian lähekkäin sijaitsevat silmät. Heikko selkä, notkoselkä, veltto lanne, liian lyhyt rintakehä ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Puutteelliset kulmaukset sekä pihtikinttuisuus.
Hylkäävät virheet: kannukset, mutkahäntä tai selän päällä rullalla kannettu häntä
Terveys ja lisääntyminen
a) PEVISA: Jalostukseen käytettäville yksilöille on lonkkakuvaus pakollinen. Tulos ei vaikuta rekisteröintiin.
b) Fyysinen suorituskyky
Landseer on voimakas, keskikokoa selvästi suurempi rotu, jonka tulee olla terverakenteinen kyetäkseen liikkumaan ja uimaan normaalisti.
c) Perinnölliset sairaudet ja viat
- Lonkkaniveldysplasian osalta yhdistyksen suositus on raja-arvo C. Mikäli C-lonkkaista koiraa käytetään jalostukseen on sille käytettävä A–B -lonkkaista partneria.
- Rodussa esiintyy kyynärnivelien kasvuhäiriövikaa, ja tällä hetkellä suositellaankin kyynärnivelien kuvausta lonkkakuvauksen yhteydessä. Kyynärnivelten osalta yhdistyksen suositus on raja-arvo 1-1. Käytettäessä 1-kyynärpäistä koiraa jalostukseen, toisen osapuolen on oltava terve. Koiraa jolla on todettu vaikeampiasteinen kyynärnivelen kasvuhäiriö, ei suositella jalostukseen, mutta rotuyhdistys ei aseta niiden käytölle rajoituksia. Liite 3.
- Verihiutaleiden toimintahäiriöstä johtuva verenvuototauti, jolle ei vielä ole diagnosoitu nimeä. Liite 4.
- HC eli harmaakaihi
- Entropium, ektropium (silmäluomien sisään- tai ulospäinkääntyminen)
Luonne
- Landseerin tulee olla luonteeltaan avoin, miellyttämisenhaluinen, ihmisystävällinen, ei varautunut. Rotu saattaa kuitenkin olla hyvinkin dominoiva, ja koiralaumassa ottaa helposti johtajan paikan.Sillä ei ole välttämättä vahtikoiran taipumuksia, mutta se saattaa osoittaa puolustushalukkuutta omasta perheestään. Siitokseen tulee käyttää vain varmaluonteisia koiria.
- Arkuutta ja jopa vihaisuutta ilmenee jonkin verran, tällaiset on ehdottomasti karsittava pois jalostuksesta.
- Vesityöskentelyä rakastava rotu, joka on koulutettavissa vesipelastustehtäviin
- Rotu soveltuu hyvin koulutettaviksi muihinkin harrastusmuotoihin, kuten eri palveluskoirakoelajeihin ja tottelevaisuuskokeisiin.
Rotumääritelmän kuvaus luonteesta
Rotumääritelmä ei lainkaan mainitse luonnetta, mutta koska kyseessä on suurikokoinen rotu, jota on käytetty niin seurakoirana kuin työkoiranakin kalastajien apuna, haluamme ymmärtää että koiran tulee olla luonteeltaan varmahermoinen, ystävällinen ja koulutettavissa oleva.
Käyttöominaisuudet
a) Seura-ja perhekoira
b) Landseer on suurikokoinen rotu, joten se tarvitsee runsaan liikunnan lisäksi kunnollisen peruskoulutuksen. Landseer on oppivainen rotu, jonka kanssa voi harrastaa vesipelastusta, PK-koetoimintaa, tottelevaisuuskoulutusta ja jopa agilityä, joskin suuri koko asettaa rajoituksia etenkin agilityharrastukseen.
Ulkomuoto
a) Rotumääritelmä: FCI:n 24.8.1960 hyväksymä. Käännös SKL–FKK:n hyväksymä 3.5.1990. Mannermainen rotu; Liite 7
Jalostuksen painopiste
Tavoitteena rodunomainen, luonteeltaan avoin ja ystävällinen koira, joka on vapaa perinnöllisistä vioista.
Ulkomuodolliset painopisteet
a) rotutyyppi, ääriviivat oltava rodunomaiset
b) rakenne (ks. 3.2)
c) väritys
Landseer on valkoinen koira mustin merkein
- valkoisessa värissä esiintyviä "nokipilkkuja" saatava vähennettyä
- musta väri mustemmaksi (esiintyy mattaa mustaa, sekä ruskehtavan mustaa)
- kirsu-ja huulipigmentit tulisivat olla parempia
Rakenteelliset painopisteet
Seuraavia virheitä esiintyy yleisesti:
- matalaraajaisuus
- päät: väärät mittasuhteet, kapeat, suipot kuono-osat, pyöreät kallot, vaaleat silmät
- etuosat: puutteelliset eturaajojen kulmaukset, puutteelliset rintakehät, löysät etuliikkeet, eturaajat ulospäin taipuneita (ns.ranskalaisittain)
- korkeat hännät
- luisut lantiot
- heikot raajaluustot
- puutteelliset / liialliset takaraajojen kulmaukset
- pitkät rungot / lyhyet rungot
- hampaat: pienet hampaat, hammaspuutokset, vinot purennat
Jalostusmateriaali
Jalostukseen käytetään vuosittain n. 25 narttua ja n. 17 urosta. Tavoitteena on, että kaikki yhdistelmät ovat jalostustoimikunnan käsittelemiä. Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen lukumäärät 1994 – 1999: Liite 2.
Ulkomuoto
Landseerilta ei vaadita koepalkintoa muotovalion arvon saavuttamiseen. Myöskään ulkomuotoa koskevia erityismääräyksiä rekisteröinnille ei ole. Rotuyhdistyksen suositusperiaatteet ovat, että jalostukseen käytettävän uroksen / nartun tulee olla palkittu vähintään kahdella laatuarvostelun ensimmäisellä palkinnolla eri tuomareilta, joista vähintään toinen on saatu yli 15 kk:n iässä. Molemmille kelpaa näyttelytulosten tilalle myös hyväksytty jalostustarkastus.
Luonne
Landseerilta ei vaadita luonnetestitulosta valionarvon myöntämiselle. Rotuyhdistys edellyttää, että jalostukseen käytettävät koirat ovat hyväluonteisia.
Käyttöominaisuudet
Landseerien rodunomainen käyttökoe on vesipelastuskoe eli VEPE
Terveyttä ja lisääntymistä koskevat määräykset ja ohjeet
- Siitosnartun alaikäraja siitokseen käytettäessä on 2 (kaksi) vuotta, vastaavasti siitoskäyttöä tulee harkita sen täytettyä 7 (seitsemän) vuotta. Uroksen alaikäraja siitokseen käytettäessä on 18 kk
- Nartun penikointiväli: Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan nartun penikoimisväli täytyy olla vähintään 10 kk
Muita suosituksia ja ohjeita:
- Verenvuototaudin kantajien, niiden sisaruksien sekä jälkeläisten käyttämistä jalostukseen ei suositella ennen kuin on mahdollista DNA-testeillä poissulkea mahdollinen kantajuus.
- Harmaakaihiin (HC) sairastuneiden sukulaisille suositellaan silmäpeilausta ennen jalostukseen käyttöä, sekä seurannan vuoksi jatkossa kahden vuoden välein. HC-sairaita ei suositella käytettäväksi jalostukseen.
- Lonkkakuvauspakko (PEVISA). Yhdistyksen suositus on ettei C-lonkkaista huonompaa koiraa käytetä jalostukseen ja että C-lonkkaiselle käytetään A-tai B-lonkkaista partneria.
- Kyynärnivelkuvausta suositellaan, ja jos kuvaustulos on huonompi kuin 1-1, niin koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen.1-1 kyynärpäiselle suositellaan käytettäväksi tervettä partneria
- Nartun omistajan tulee olla yhdistyksen jäsen
Kasvattajaa, koiran kauppaa, maahantuontia yms. koskevat määräykset ja ohjeet
Kasvattajalta edellytetään Suomen Kennelliiton määräyksien ja ohjeiden noudattamista.
Tavoitteena on jalostusvalinnoilla vahvistaa rotumääritelmän mukaisia piirteitä ja pitää jalostuspohja mahdollisimman laajana. Tavoitteena on myös lisätä oikeantyyppisten koirien osuutta suomalaisessa kannassa, pyritään rotumääritelmän mukaiseen ulkomuotoon.
Tavoitteet pyritään saavuttamaan hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa rodun yksilöistä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.
Tietoa kerätään näyttely- ja koetulosten lisäksi jälkeläisistä, terveydestä, luonteista jne. Jalostustoimikunta tiedottaa toiminnastaan jäsenlehdessä ja pyrkii jakamaan informatiivista tietoa.
Yhdistys pyrkii saamaan jalostustarkastukset alulle vuonna 2000.
Tavoiteohjelman muutostarpeet
Pyritään pitämään tavoiteohjelma ajan tasalla tarkistamalla se säännöllisin väliajoin.
