Heikki-Pekka Innala
Tässä
katsauksessa on hyödynnetty sekä VLH:n alueen talvilintulaskentojen tuloksia
että muita tietoon tulleita talvihavaintoja. Reittien määrä on ilahduttavasti
kasvussa. Syyslaskennassa kierrettiin 8 reittiä, joululaskennassa 10 ja
kevätlaskennassa 12. Vuosien väliset vertailut on kuitenkin laskettu vain
toistoreittien tuloksista biotooppijakauman eroavaisuuksien aiheuttamien
häiriöiden eliminoimiseksi.
Kuluneella
talvella ei ollut edellytyksiä erityisen hyväksi lintutalveksi, sillä
pihlajanmarjoja ei ollut ja sekä käpyjen ja että muiden siementen määrät jäivät
vähäisiksi. Kaiken kukkuraksi myös myyräkannat olivat vaatimattomat. Reiteillä
nähtiin silti yhteensä 52 lajia: syksyllä viivyttelevien vesiäisten ansiosta
45, vuodenvaihteen laskennassa 38 ja keväällä 36. Talven valopilkuiksi nousivat
vaeltamaan yltyneet pohjantikka ja valkoselkätikka, joka osui laskijan reitille
Toijalassa. Valtakunnallinen aineisto osoittaa, että pohjantikan kohdalla
kyse oli ennätyksellisen voimakkaasta vaelluksesta. Vuodenvaihteen
laskennoissa tavattiin yhteensä 34 pohjantikkaa, joista 5 (eli peräti 14.7%) VLH:n
reiteillä, joiden osuus kaikista reiteistä oli vain 2.1%! Talven kaikkien
kolmen laskennan aineiston (1278 laskentakertaa) pohjantikoista (86 yksilöä) reiteillämme
havaittiin 12.8% eli 11 yksilöä vaikka osuutemme laskentakerroista oli vain
2.35%.
Seuraavassa
joitakin huomioita ja vertailuja talveen 2002/03.
(1) Varpusen
pitkään jatkunut alamäki näyttää valitettavasti jyrkkenevän. Muutokset
edellisvuoteen olivat syyslaskennassa –6.5%, talvilaskennassa –8.4% ja
kevätlaskennassa peräti –35.8%. Muistettakoon, että Etelä-Suomen
kokonaisaineistossa muutos on ollut keskimäärin –3.4%/vuosi. Erityisesti kevään
tulos on huolestuttava, koska varpusia on silloin perinteisesti havaittu eniten
ja pudotus oli nyt 124 yksilöä! Suurin havaittu tiheys oli joululaskennan 28.0
yks./10 km. Vertailussa huomioidut reitit kulkevat valtaosin varsinaisen
kaupunki- ja taajama-asutuksen ulkopuolella. Tammikuussa toteuttamassani
Valkeakosken koko kaupunkialueen varpuslaskennassa havaittu tiheys oli
kuitenkin merkittävästi korkeampi eli 51.6 yks./10 km. Lähivuosien
jatkolaskennoissa selviää mikä on kaupunkivarpusten taantumisnopeus.
(2) Pikkuvarpusen
kannassa ei havaittu minkäänlaisia muutoksia eli kaikissa laskennoissa
tavattiin aivan yhtä monta yksilöä kuin edellisvuonnakin! Tiheydet olivat
syksyllä 2.0 yks./10 km, vuodenvaihteessa 1.5 yks./10 km ja kevättalvella 0.9
yks./10 km. Selvää on, että näin vähälukuisella lajilla ei voi olla mitään
syy-yhteyttä serkkunsa alamäkeen.
(3) Viherpeipon
talvikannan yli 30 vuotta reippaana jatkunut kasvu, joka on nostanut sen
harvinaisuudesta yhdeksi alueemme runsaslukuisimmista talvilinnuista, näyttää
ainakin tilapäisesti pysähtyneen. Tiheydet olivat kaikissa laskennoissa
edellisvuotta pienempiä. Ero oli pienin keväällä (-0.6 %), jolloin tiheys oli
80.1 yks./ 10 km.
(4) Keltasirkulla
ei esiintynyt selkeätä suuntausta. Syys- ja talvilaskentojen havaintomäärät
olivat edellisvuotta pienemmät (-10.7% ja –19.2%), mutta kevätlaskennassa
tilanne kääntyi päälaelleen (+46.9%). Talitiainen on joissakin laskennoissa
ohittanut sen runsaudessa.
(5) Kaikilla
viidellä tiaislajilla muutos oli negatiivinen. Erityisesti metsätiaiset
näyttävät kärsineen merkittäviä talvitappioita, vaikka talvi ei ollut mitenkään
ankara. Hömötiaisella havaittu hyvä syystulos (+18%) kertonee lämpimän kesän
2003 hyvästä poikastuotosta. Selvästi vähälukuisemman kuusitiaisen kohdalla
(syyslaskennassa peräti +64.3%) voi myös sattumavaikutuksilla olla merkittävä
osuus, sillä joululaskennan lukema oli täysin päinvastainen (-63%). Kaikissa
muissa laskennoissa kaikkien tiaisten tulokset olivatkin sitten
miinusmerkkisiä. Suurimmat pudotukset näkyivät kevätlaskennassa: sinitiainen
–24.6%, talitiainen –26%, hömötiainen –44.6%, töyhtötiainen –60% ja
kuusitiaisella –65.2%. Esimerkiksi hömötiaisia havaittiin syyslaskennassa 151
ja keväällä vain kolmasosa eli 51 yksilöä. Metsätiaisten konsistentit tulokset
kuvastavat talousmetsien heikkoutta erityisesti talvibiotooppeina (asiasta on
julkaistu tuore tutkimuskin). Ennusteeni on, että metsäverotuksen muutoksilla
aikaansaatu raju hakkuuaalto pienentää jatkossa näillä lajeilla myös
syyslaskentojen havaintomääriä. Lähivuodet näyttävät myös jääkö ns.
kulttuuritiaisten taantuma väliaikaiseksi vai ovatko niiden kannat jo
saavuttaneet huippunsa esimerkiksi siitä syystä, että kaikki pesäpaikat ovat jo
käytössä.
(6) Muillakin
metsälajeilla ja erityisesti suurilla metsäkanalinnuilla menee yllämainitusta
syystä heikosti. Kahtena viime talvena ei laskennoissa ole nähty ainuttakaan
metsoa ja teeriäkin niin vähän, ettei havaintoaineistosta kannata vuosien
välisiä vertailuja tehdä.
(7) Pedoista
varpushaukan kanta tiedetään vakaaksi. Talvilaskennoissamme sen tiheys on ollut
keskimäärin 0.1 yksilöä/10 km. On muistettava, että varpushaukka saalistaa
talvisin kaupunkiasutuksen ruokintojen runsaslukuisia pikkulintuja, kun taas
VLH:n laskentareitit kulkevat pääosin taajamien ulkopuolella. Kanahaukan
tilanne ei näytä yhtä valoisalta. Metsätalous on ajanut sen ahtaalle sekä
pesimäympäristöjen huononemisen että perinteisten saaliseläinten vähenemisen
kautta. Tämä yhtälö pienentänee jatkossa lajin kantoja vääjäämättä, koska se
horjuttaa kanahaukan valttina ollutta tehokasta palautumiskykyä, jolla se
selviytyi niin takavuosien ankarasta vainosta kuin kovien pakkastalvien
aiheuttamista tappioistakin. Petorintaman mukava yllätys oli keväällä laskijan
kulkureitin matalalla ylittänyt nuori maakotka.
VLH:n
talvilintulaskentojen kymmenen runsainta lajia vuodenvaihteen laskennassa
(25.12.2003-7.1.2004) olivat: 1. keltasirkku 78.9 (yks./10 km), 2. viherpeippo
69.4, 3. talitiainen 59.0, 4. sinitiainen 38.9, 5. varis 33.9, 6. varpunen
24.1, 7. harakka 21.3, 8. punatulkku 17.6, 9. urpiainen 10.9 ja 10. hömötiainen
8.3 (muistettakoon kuitenkin, että tämä runsausjärjestys ei välttämättä ole
todellinen, koska lajien havaittavuudessa on merkittäviä eroja).
Mainittakoon
vielä, että muu havainnointi mukaan lukien talven 2003/04 aikana Valkeakosken
kunnan alueella tavattiin yhteensä seuraavat 59 talvilajia (1.12.2003-29.2.2004
havaitut lajit):
Harmaahaikara,
kyhmyjoutsen, laulujoutsen, sinisorsa, pilkkasiipi, isokoskelo, merikotka,
maakotka, varpushaukka, kanahaukka, tuulihaukka, ampuhaukka,
teeri, pyy, fasaani, kalalokki, harmaalokki, pikkukajava, kesykyyhky, sepelkyyhky,
lehtopöllö, huuhkaja, varpuspöllö, palokärki, harmaapäätikka, käpytikka, valkoselkätikka,
pohjantikka, pikkutikka, tilhi, punarinta, räkättirastas, mustarastas,
hippiäinen, talitiainen, kuusitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen,
pyrstötiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, harakka, närhi, naakka, varis,
korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo,
urpiainen, tundraurpiainen, tikli, viherpeippo, vihervarpunen, punatulkku
ja keltasirkku.