Talvilintulaskentani

Elmo Kajoste

 

Olen laskenut talvilintuja samalla reitillä Huittula-Valto 1962-2001. Paria kertaa lukuunottamatta suoritin myös kevätlaskennan ja aluksi myös syyslaskennan, mistä luovuin, koska tulos riippui mielestäni liian paljon siitä, suoritinko laskennan siihen varatun kolmen viikon jakson alussa lintujen muuton vielä jatkuessa vai lopussa. Nykyisin laskenta-aika on lyhennetty kahdeksi viikoksi. Laskentareitti kulki maantietä pitkin Huittulasta Vallonjoen sillalle ja siihen kuului kaksi poikkeamista metsään. Sen kokonaispituus oli noin 10 km. Reitin koko pituus kuului maaseutuasutukseen.

Laskentojen alkuvuosina oli toverinani usein myös Pertti Nikkanen, mutta enimmäkseen olen kulkenut reitin yksin. Seuraavat yhteenvedot perustuvat vain joululintujen laskentoihin. Tuloksiin on syytä suhtautua tietyllä varovaisuudella, sillä näin pienessä aineistossa on sattumalla suuri vaikutus. Voi liioittelematta sanoa, että sattuma temmeltää pienissä aineistoissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pertti Nikkasen kanssa koemielessä suorittamamme laskennat hänen Kärjenniemi-Metsäkansa reitillään 1976 kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensimmäisessä laskennassa 2.1. tapasimme 15 lajia ja 981 yksilöä ja viikkoa myöhemmin 10.1. 17 lajia ja 610 yksilöä, mm. tuuli- ja hiirihaukan, jotka puuttuivat ensimmäisestä laskennasta – että sillä lailla.

 

Lintulajit

Yhdessä laskennassa tavattu lajimäärä vaihteli välillä 9-24. Tavallisin lajimäärä oli välillä 15-19, yhteensä 26 laskennassa. Koska jonkin lintulajin kohtaaminen riippuu niin paljon sattumasta, on mielestäni turhaa pohtia sitä tarkemmin. Seuraavassa taulukossa on kaikki joululaskennoissa tällä reitillä tapaamani lajit. Jokaisessa laskennassa tavattu laji lihavoitu. Vain kerran tavattuihin on merkitty yksilömäärä ja tapaamisvuosi.

 

Kanahaukka	Mustarastas	Varis
Varpushaukka	Räkättirastas	Korppi
Pyy	Hippiäinen	Varpunen
Teeri	Pyrstötiainen	Peippo
Peltopyy 10 yksilöä 1975	Hömötiainen	Viherpeippo
Fasaani	Töyhtötiainen	Tikli
Kesykyyhky	Kuusitiainen	Vihervarpunen
Varpuspöllö	Sinitiainen	Urpiainen
Palokärki	Talitiainen	Kirjosiipikäpylintu 1 yksilö 1985
Käpytikka	Puukiipijä	Pikkukäpylintu
Pikkutikka	Isolepinkäinen	Isokäpylintu
Pohjantikka	Närhi	Punatulkku
Tunturikiuru 1 yksilö 1964	Harakka	Keltasirkku
Tilhi	Naakka

 

Yhteensä 41 lajia

 

Yksilömääristä

Seuraaviin yksilömääriin on syytä suhtautua varauksella, sillä varsinkin suurten parvien tarkka laskeminen on usein mahdotonta parven esim. lentäessä yli. Luvut ovat usein arviolukuja, varsinkin silloin kun lintuja on ollut paljon. Marjatalvia eli talvia, jolloin pihlajanmarjoja on ollut runsaasti, on jaksolle osunut seitsemän. Marjatalvien suuret yksilömäärät laskentareitillä johtuvat etenkin räkättirastaiden määristä. Esim. ennätystalvena 1983, jolloin arvioin tavanneeni 1195 yksilöä oli niistä noin 850 räkättiä, tilhiä ei ainoatakaan, vaikka niitä varsinaisella kaupunkialueella oli runsaasti. Tilhi sattui yleensäkin harvoin linjalleni. Tapaamani yksilömäärä jäi neljä kertaa alle kahdensadan. Viisi kertaa yllettiin yli 750 yksilöön. Keskimäärin havaitsin joululaskennassa noin 450 yksilöä eli siis 45 lintua reittikilometriä kohti.

Tuloksistani näkyvän joululintujen runsastumisen 1960-luvun alkuvuosista 1980-luvun loppuun uskon olevan todellisen. Syynä on ilmeisesti ollut vähitellen yleistynyt lintujen talviruokinta. Alkuvuosina ei kaupoissa myyty auringonkukan siemeniä eikä juuri muutakaan lintujen ruokintaan hyvin sopivaa. Parhaina 1980-luvun vuosina laskin reitiltäni kolmisenkymmentä toimivaa lintulautaa ja pari ruokintapaikkaa.

Samoin uskon vuosikymmenten 1980-90 vaihteessa alkaneen joululintujen määrän vähenemisen olevan todellisen. Sen on saattanut havaita maastossa muuallakin kuin laskentareitilläni ja sitä ovat minulle ihmetelleet monet ”maallikotkin”. Syinä ovat mielestäni ekologisten tekijöiden lisäksi etenkin ekonomiset. Vuosikymmenten vaihtuessa alkoi taloudellinen taantuma ja lintujen talviruokinta väheni selvästi. Viimeisessä joululintulaskennassani löysin vain 8 toimivaa lintulautaa.

Sinitiainen ja viherpeippo ovat ne kaksi lajia, jotka ovat laskentojeni aikana selvästi runsastuneet. Sinitiaisella ilmennyt taantuma laskentajaksoni loppuvaiheessa saattaa hyvinkin olla todellinen eikä vain sattumasta johtuva. Tähän viittaavat muuallakin tekemäni maastohavainnot. Viherpeippojen lukumäärien voimakas ylös alas sahaaminen viime vuosikymmenen aikana on nähdäkseni sen sijaan etenkin sattuman temmellystä: lajihan tunnetaan siitä, että se talvikaudella suorittaa melkoisia siirtymiä ravinnontarjonnan mukaan. Viherpeippojen lukumäärät eivät ainakaan laskentareitilläni näytä riippuvan marjatalvista. Ensimmäiset kaksi viherpeippoa tapasin reitillä vasta 1970, mutta 1990-luvulla se on enimmäkseen ollut laskennan runsaslukuisin laji.