Talvilintulaskentojen
lisäksi Suomessa seurataan pesimälinnuston kannankehitystä monin tavoin.
Liioittelematta voidaan sanoa, että suomalaisen linnuston tilanne tunnetaan tarkemmin
kuin minkään muun vastaavankokoisen maan tai alueen. VLH:n alueella linnustoa
on kartoitettu seuraavilla menetelmillä. Lisätietoja
1. Maalintujen
linjalaskennat
Laskija laskee
valitulta n. 5 km linjalta kaikki näkemänsä ja kuulemansa maalinnut. Havainnot
jaotellaan 50 m leveälle pääsaralle ja sen ulkopuoliset ns. apusaralle, jolloin
kuuluvuuskertoimia hyväksikäyttäen saadaan hyvä kuva lajien tiheysarvoista
(paria/neliökilometri). Laskenta suoritetaan hitaasti kävellen kesäkuun
alkupuolella varhain aamulla hyvässä säässä, jolloin linnut ovat parhaiten
äänessä. Tämä vaativa laskentamuoto edellyttää tarkkaa havainnointikykyä ja
erinomaista lajintuntemusta. Kesään 2005 saakka ainoa linjalaskija VLH:n
alueella on ollut Jorma Ahola, jonka laskentalinja lähtee entisen Viranmaan
tanssilavan takaa jatkuen "metsälinjaa" lähelle Arranperän peltoja
Ritvalassa. Pituus tarkalleen 4.5km ja laskenta on jatkunut yhtäjaksoisesti
vuodesta 1982 alkaen. Kesällä 2005 Heikki-Pekka Innala laski tutkimusmielessä
yhteensä 24.3 km linjaa kuudella reitillä (peltolinjaa 8.8 km, metsälinjaa 11.1
km ja puisto- sekä puistometsälinjaa 4.4 km). Osa hänen reiteistään on
tarkoitettu vuosittain laskettaviksi vakiolinjoiksi ja laajemmat
kertaluonteiset linjalaskennat jatkuvat kesällä 2006. Eläinmuseon uudistetut
linjalaskentaohjeet lomakkeineen löydät täältä.
2. Maalintujen
pistelaskennat
Laskija valitsee
mieleisensä 20 pisteestä koostuvan reitin, joka voidaan kulkea pyöräillen,
kävellen tai autoillen. Kussakin yhtenäistä maastotyyppiä edustavassa pisteessä
havainnoidaan tasan viisi minuuttia ja kirjataan ylös kaikki havaitut lajit
yksilömäärineen lintupareiksi muunnettuna. Havainnot erotellaan vielä sen
mukaan, onko lintu alle vai yli 50 metrin päässä pisteestä. Laskenta
suoritetaan aamuvarhaisella toukokuun lopulla tai kesäkuulla, jolloin linnut
ovat saapuneet reviireilleen ja ovat hyvin havaittavissa Tärkeää on, että sama
laskija laskee reitin joka vuosi samalla tavalla. Laskentamuoto edellyttää
hyvää lintujen tuntemusta, mutta ei ole toteutukseltaan yhtä vaativa kuin
linjalaskenta. Laskija tarvitsee vain kiikarin, muistivihon ja timerin, joka asetetaan
soimaan 5 minuutin päästä (laskija voi näin keskittyä havainnointiin kellon
vilkuilun sijasta). Pistelaskennalla voidaan kerätä isoja aineistoja lintujen
runsaudenvaihteluista varsin vähällä vaivalla. Sopivasti valitun reitin
kiertämiseen kuluu kesäaamuna aikaa vain 3-4 tuntia. Pistelaskentoja VLH:n
alueella ovat tehneet Jukka Leskelä (1984-1989) ja nykyisin kahdella reitillä
Heikki-Pekka Innala. Uusia laskijoita kaivataan. Pistelaskennan kaikki ohjeet
ja lomakkeet löytyvät täältä.
3.
Kartoituslaskennat
Tämä työläs
menetelmä soveltuu hyvin selkeärajaisen noin yhden neliökilometrin laajuisen
alueen pesimälinnuston tarkkaan selvittämiseen. Alueen linnusto ja reviirien
sijainnit kartoitetaan vähintään kymmenellä käyntikerralla pesimäkauden eri vaiheissa.
Maastotyön
lisäksi vaivaa joutuu näkemään kullakin laskentakerralla runsaslukuisille
lajeille laadittujen lajikohtaisten reviirikarttojen tulkinnassa. Toisaalta
huolella tehdyn työn tuloksena on tarkin mahdollinen tieto tutkitun alueen
linnustosta. VLH:n alueella Jorma Ahola tutki Heritynniemen tällä menetelmällä
kevätkesällä 2005.
4.
Yölaulajalaskennat
Yöaikaan
laulavien lajien (satakieli, kerttuset, sirkkalinnut ym.) tavoittaminen vaatii
erillisiä yöaikaan (lähinnä klo 23-03) sijoittuvia laskentoja niiden suosimissa
biotoopeissa. VLH:n alueella järjestelmällistä yölaulajalaskentaa on kesästä
2003 alkaen toteuttanut Heikki-Pekka Innala, jonka neljä vakioitua pyöräreittiä
touko-kesäkuun vaihteessa kattavat kaikki tunnetut satakielen esiintymispaikat
Valkeakosken alueella. Nämä reitit tuottavat edustavasti havaintoja myös
pensassirkkalinnuista ja kohtuullisesti ruisrääkistä. Myöhemmin saapuvien ja
oikullisesti laulupaikkaa vaihtavien lajien kuten luhta- ja viitakerttusten
sekä viitasirkkalinnun osalta havainnoinnissa on vielä paljon parannettavaa.
5.
Vesilintulaskennat
Vesilintulaskentojen
esikuvana yhdistyksemme alueella on Pentti Linkolan legendaarinen jo 55 vuoden
aikasarja Vanajavedeltä. Menetelmänä on järven ja sen saarien rantaviivan
mahdollisimman tarkka koluaminen soutuveneellä kiertäen. Jorma Ahola on viime
vuosina takseerannut esim. Iso Leppäjärven ja Iso Savijärven linnustoa. Yksi
viime aikojen huolestuttavimpia tuloksia on mustakurkku-uikun katoaminen
Valkeakosken pesimälinnustosta, kun se esim. 1980-luvulla parhaimmillaan pesi
30 parin voimin Ritvalan Vähäjärvellä.
6.
Peltolintulaskennat
Peltolinnustomme
nykyinen alennustila tehomaatalouden puristuksessa selviää hyvin Jorma Aholan
määrävälein toistetuista peltolintulaskennoista Sääksmäen ja Rauttun-Vedentaan
vainioilla. Peltoalueiden linnut lasketaan vakiopisteistä kaukoputken avulla
minkä lisäksi alue vielä kierretään kävellen.
7. Lajikohtaiset
laskennat ja muut selvitykset.
Aika ajoin
linnustonseurannassa herää tarpeita tarkempiin lajikohtaisiin kartoituksiin.
Tutuista tutuimman linnun, varpusen, jo pitkään jatkunut kannanromahdus koko
Euroopassa motivoi Heikki-Pekka Innalan laskemaan koko Valkeakosken
kantakaupungin varpuset tammikuussa 2004. Silputtajia löytyi vielä 511 yksilöä.
Parin vuoden päästä suoritettavassa jatkolaskennassa selviää vieläkö ja millä
nopeudella varpunen alueellamme vähenee.
Tässä yhteydessä
on mainittava myös Marita Jalkasen ja Kari Tornikosken ansiokas kirja Pälkäneen
Linnusto 1859-1995 (1996).
8.
Rengastustoiminta
Lintuja
rengastamalla saadaan niiden suojelussa välttämätöntä tietoa niiden pesinnästä,
muuttoreiteistä, eliniästä ja kuolleisuudesta. VLH:n alueella lintuja
rengastavat ainakin Jorma Ahola, Jonne Mäkelä, Pertti Nikkanen ja Mikko Nääppä.
Pyrimme lähitulevaisuudessa saamaan näille sivuille tarkempaa tietoa alueemme
rengastustoiminnasta, joka pöllöjen ja päiväpetolintujen (erityisesti
tuulihaukka) suhteen on maamme kärkiluokkaa. Petolintujen pesäpoikasten
rengastustilastot vuosilta 1974-2004 löytyvät täältä.
9.
Ruokintapaikkaseuranta
Lintujen ruokkija
voi osallistua järjestelmälliseen linnustonseurantaan Eläinmuseon
organisoimassa ruokintapaikkojen seurantatutkimuksessa. Siinä merkitään
muistiin kunkin talvilintujen ruokintapaikalla vierailevan lajin
enimmäisyksilömäärät kultakin kuukauden puolikkaalta lokakuun puolenvälin ja
huhtikuun välisenä aikana. Talvea 2003/2004 koskevia tietoja saatiin 255
paikalta eri puolilta Suomea. Lisää osallistujia kaivataan! Seurannan voi
aloittaa myös kesken talven. Kerro tutkimuksesta myös muille lintujen
ruokkijoille. Ilmoittautumiset sähköpostilla osoitteeseen Linnustonseuranta@Luomus.fi tai
puhelimitse 09-1911 (kysy Eläinmuseon ruokintapaikkaseurantaa).