FM Petri Juuti:

Tampere-Tartto-Seuran perustivat Tampereen yliopiston historianopiskelijat, jotka vierailivat dosentti Juhani Sarsilan aloitteesta Tarton yliopistossa helmikuussa 1989. Matkalla me suomalaisopiskelijat vaikutuimme opiskelijoiden keskuudessa vallinneesta palavasta halusta itsenäistyä. Täysi itsenäisyys oli ainoa tavoite - suomalaisessa mediassa kuva oli varsin toisenlainen…Matkan jälkeen aloin nopeasti kerätä asiasta innostuneita perustamaan seuraa, mm. luennoilla ilmoittautumislistat kiersivät ahkerasti.

Perustamiskokous voitiin kutsua koolle jo 1.3.1989. Kokoukseen saapui paikalle paitsi Tarton matkalle osallistuneita myös muita Viron asiasta innostuneita opiskelijoita. Perustamiskokouksessa ravintola Sorsapuiston grillissä oli paikalla 29 perustajajäsentä, jotka ovat seuraavassa luettelossa ilmoittautumisjärjestyksessä: Petri Juuti, Juha Peltola, Hanna Heiman, Markku Forsman, Elsi Maijala, Olli-Matti Selin, Christian Krötzl, Kari Korpi, Hannu Kiviniemi, Jari Sikala, Jari Laihia, Jussi Maijala, Pasi Suikki, Mika Koskinen, Emilia Niittymäki, Päivi Sillanpää, Seija-Leena Nevala, Erika Kylväjä, Aleksi Mäki, Harri Päiväsaari, Pekka Lahtinen, Kimmo Antila, Jyri Seppälä, Heikki Savola, Heikki Kallionsivu, Merja Kylmäkoski, Vesa Keinonen, Juha Hannikainen ja Jari Tourunen.

Kokouksen avasi sen koollekutsujana Petri Juuti. Perustettavan seuran ensimmäisen kokouksen toimihenkilöt olivat Petri Juuti (pj), Elsi Maijala (sihteeri) ja pöytäkirjantarkastajat & ääntenlaskijat Markku Forsman ja Hanna Heiman. Kokous päätti yksimielisesti perustaa Tampere-Tartto-seuran ja rekisteröidä yhdistyksen. Myös yhdistysrekisterin mallisääntöjen mukaan laaditut säännöt hyväksyttiin. Henkilövalinnat sujuivat yksimielisesti.

Ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Petri Juuti ja hallitukseen seuraavat henkilöt varajäsenineen: Juha Peltola, varalla Emilia Niittymäki, Harri Päiväsaari, varalla Olli-Matti Selin, Erika Kylväjä, varalla Päivi Sillanpää, Elsi Maijala, varalla Vesa Keinonen, Markku Forsman, varalla Christian Krötzl, Pasi Suikki, varalla Jussi Maijala. Toimintasuunnitelman ja talousarvion laatiminen jätettiin hallituksen valmisteltavaksi seuraavaan yleiskokoukseen mennessä.

Toiminta käynnistyy

Ensimmäinen hallituksen kokous pidettiin heti seuraavana päivänä yleiskokouksen jälkeen samassa paikassa. Tämän jälkeen hallitus kokoontui vähintään kerran kuukaudessa, lisäksi järjestettiin lukemattomia epävirallisia työpalavereita. Heti alusta alkaen alettiin kokoontua niin, että myös varajäsenet osallistuivat täysipainoisesti yhdistyksen hallituksen työskentelyyn.

Tämä oli merkittävä lisäresurssi. Hallituksen työskentely sujui jouhevasti: kertaakaan asioista ei tarvinnut äänestää, vaikka joskus eri näkökantoja esitettiinkin. Muutaman lasillisen jälkeen yhteisymmärrys löytyi aina.

Seura rekisteröitiin ennätysajassa jo vain kahden viikon kuluttua rekisteröintipapereiden lähettämisestä 30.3. Yhdistysrekisterille kirjoitettu kiirehtimisanomus otettiin vastaan ilmeisesti heimotyöhengen vallitessa!

Seuran toiminta onnistuttiin saamaan käyntiin melko rivakasti: keväällä seura järjesti Tampereen pääkirjastossa Metsossa Viron historiaa ja nykypäivää käsitelleen luennon, joka keräsi salin ääriään myöten täyteen kuulijoita. Myös ensimmäinen seuran lehti Pro Estonia, ilmestyi keväällä ja saavutti heti huomiota Tampereen ulkopuolellakin.

Muita pidempiaikaisia projekteja ovat olleet valtakunnallisessa Viro-keräyksessä toiminen - seuran edustajana toimi puheenjohtaja, mutta muutkin hallituksen jäsenet saivat aika ajoin osansa edustamisvelvollisuudesta. Seura osallistui alusta alkaen myös Viro-keräyksen Tampereen toimikunnan työskentelyyn.

Luentotilaisuuksia järjestettiin myös syksyllä 1989, paikka vain vaihtui vanhaan kirjastotaloon, jossa kuultiin kaksi mielenkiintoista luentoa sekä katsottiin yksi Viro-aiheinen video.

Lihasten kivulla ja säryllä mitattuna ensimmäisen toimintavuoden suurin projekti oli "kirjoituskoneita tarttolaisille opiskelijoille" -projekti yhdessä Patina ry:n kanssa. Seuran puolelta projektista vastasi koko sen ajan Elsi Maijala ja Patinan puolelta Antti Sarasmo. Epävirallisena kuljetusvastaavana toimi P. Juuti kovia kokeneen Ladansa kanssa. Myös seuraavana vuonna jatkunut projekti tuotti yli 200 konetta tarttolaisten opiskelijoiden iloksi.

Vuoden 1989 aikana järjestettiin vielä virolainen ilta Domus-klubilla, jossa maisteltiin herkullisia virolaisia ruokia, opinto- ja kulttuuriretki Tarttoon, Viljandiin ja Pärnuun, tieteellisen kirjallisuuden vienti tarttolaisille opiskelijoille sekä aloite Baltian historian tutkimusryhmän perustamisesta Tampereen yliopiston Historiatieteen laitokselle. Mahdollisuuksien mukaan yritettiin huomioida myös seuran toimialaan liittyviä tapahtumia ja merkkipäiviä, kuten Tarton yliopiston merkkipäivä 1.12 ja erilaisia virolaisia vierailijoita ja vierailijaryhmiä Tampereella.

Virolaiset ensimmäistä kertaa Tampereelle

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla 1990 virolaiset opiskelijat vierailivat ensimmäistä kertaa Tampere-Tartto-Seuran vieraina. Tämän onnistuneen, ikimuistoisen vierailun pääorganisoija oli Markku Forsman, mutta muutkin seuran hallituksen jäsenet antoivat oman panoksensa reissun järjestelyihin.

Viikon pääbileet olivat kotonani opiskelijakaksiossa, jossa avovaimoni Elsi Maijalan kanssa isännöimme pippaloita noin 70 hengelle! Pitsaa ja kotiolutta kului uskomattomia määriä ja hauskaa oli vaikka välillä seinät meinasivat pullistua ulos. Tässä hässäkässä Timo Pyy onnistui vielä Jari Jakolan avustuksella kunnostamaan tarttolaisille tietokoneen mukaan. Hämmästyttävä suoritus tämäkin. Tästä reissusta lisää Markku Forsmanin kirjoituksessa.

Tänä vuonna tehtiin myös aloitteet kaupungille Tampereen ja Tarton ystävyyskaupunkisuhteiden solmimisesta ja oman toimitilan saamisesta. Molemmat hankkeet toteutuivatkin seuraavana vuonna. Uuteen toimistoon Koulukadulle (5 A) ostettiin myös tietokone, joka oli kovassa käytössä paitsi Pro Estonian teossa, myös muussa jäsentiedottamisessa ja suunniteltaessa toimintaa.

Ensimmäisen toimikauden reilusta sadasta jäsenmäärä kasvoi vuoden loppuun mennessä jo reilusti yli kahden sadan. Nopean jäsenmäärän lisääntymisen takana oli paitsi Viro-innostus opiskelijoiden piirissä, myös muiden alueen Viro-ystävien kerääntyminen saman "katon" alle.

Uudesta Viro-toimintamuodosta sana levisi nopeasti paitsi Pro Estonia-lehden, myös muiden alueen tiedotusvälineiden kautta: varsinkin Aamulehti, Tamperelainen, PTV ja eri paikallisradiot ovat alusta alkaen suhtautuneet seuraan myönteisesti. Jäsenmäärän nopean kasvun takana oli myös tietoisesti valittu jäsenmaksun alhainen taso, aluksi vain 20 markkaa. Näin saatiin houkuteltua mukaan myös vähävaraisempia Viron ystäviä.

Yhteistyö vai riippumattomuus?

Heti alusta alkaen seurassa nähtiin tarpeelliseksi yhteistyön aloittaminen muiden Viroon ja Baltiaan suuntautuvien seurojen kanssa. Petri Juuti oli seuran edustajana mukana valmistelemassa tammikuussa 1990 perustetun Viro-seurojen neuvottelukunnan suuntaviivoja ja toimi myös tältä pohjalta syntyneessä erillisessä toimikunnassa, jonka työn tuloksena syntyi myöhemmin Viro-yhdistysten liitto ry (VYL), johon tuli vahva Tampere-Tartto-Seuran edustus.

VYL perustettiin 1991 ja Petri Juuti toimi kaksi ensimmäistä vuotta sen puheenjohtajana. Samalla hän jatkoi myös Tampere-Tartto-Seuran sihteerinä. Lisäksi liiton hallitukseen kuului "vakiokalustona" alusta alkaen myös Vesa Keinonen, jonka kanssa seuran ja liiton edustustehtävät veivät moneen paikkaan, joista mainittakoon VYL:n esittäytymismatka 26.4.1991 Viron presidentti Arnold Rüütelin luokse.

Tampere-Tartto-Seuran edustus VYL:ssä oli erittäin voimakas, kun lisäksi liiton hallitukseen kuului eri aikoina lisäksi myös Elsi Maijala ja Markku Forsman. Ja seuralle oli myös eduksi silloisen puheenjohtajan Harri Päiväsaaren valinta VYL:n pääsihteeriksi alkaen syyskuusta 1991.

Kantava ajatus seurojen yhteistyöhön osallistumisessa oli se, että katsottiin yhteisen, valtakunnallisen organisaation äänen kuuluvan paremmin kuin yksittäisen seuran. Tätä ääntä kaivattiin aluksi varsinkin tuenilmaisujen antamisessa Viron itsenäistymispyrkimyksille aikana, jona Suomen valtio häpeällisesti vaikeni Viron kaivatessa tukea.

Toinen, myöhemmin pääasiaksi noussut, ajatus oli seurojen keskinäisen yhteistyön edesauttaminen. Tartto-seura lähti tähän yhteistyöhön mukaan silmät auki: mihinkään SNS:n kaltaiseen organisaatioon ei haluttu leimautua, vaan alusta alkaen lähdettiin luomaan itsenäisten seurojen liittoa. Tämä itsenäisyys ja erottuminen muista oli takana jo seuran nimenvalinnalla: mikään osasto emme halunneet olla, vaan profiilin oli oltava valtakunnallisestikin joukosta erottuva.

Suora vaikuttaminen asioihin katsottiin politikointia terveemmäksi vaihtoehdoksi, tämä ajatus kulki kirkkaana läpi koko alkuvuosien toiminnan: se koski niin henkilövalintoja - valittiin mieluummin asiasta innostuneita tekijöitä kuin ns. tunnettuja henkilöitä luottamustehtäviin - kuin toiminnan strategioita: toimittiin mieluummin yhteistyössä Viro- & Baltia-järjestöjen kanssa kuin esim. SNS:n ja TAMY:n kanssa, vaikka halua toiselta puolen olisi kyllä ollut.

Tällainen jälkeenpäin naivilta tuntuva, idealistinen yhteistyö toimi hämmästyttävän hyvin. Kaikki tiesivät tehtävänsä ja ennen kaikkea: hauskaa oli, vaikka joskus väsytti. Tämä hauskan yhdessä tekemisen idea tuntuu valitettavan monesta vapaaehtoisorganisaatiosta hävinneen. Miksi harrastaa asioita, jotka eivät ole hauskoja? Onneksi Viro-järjestöt jaksavat vielä tempaista ja järjestää myös mukavia Viro-aiheisia illanistujaisia yms. rutiinitoimien lisäksi. Tärkeät ja vakavahenkisetkin asiat on mahdollista toteuttaa iloisella mielellä.

Kirjoittaja on FM, tutkija, joka on toiminut lukuisten sukukansajärjestöjen luottamuselimissä sekä Pro Estonian toimitussihteerinä vuodesta 1992
lähtien.