Kunnianhimoisena tavoitteena on vaalia Bouvierin käyttöominaisuuksia ja nostaa tässä asiassa Suomen kannan tasoa kohti Hollannin käyttölinjaisten (KNPV) tasoa. Luonne ja terveys ovat tässä tärkeitä. Kasvattaminen on Kennelissä pienimuotoista ja käytän vain työskentelykykynsä osoittaneita koiria pentujen vanhempina.
Kasvattamista kuvataan usein enemmän taiteeksi kuin tieteeksi. Itse uskon sen kuitenkin enemmän tieteeksi, jossa pätevät tilastomatematiikan säännöt. Ikävä kyllä periytymisestä ei vielä kuitenkaan kaikkea tiedetä, joten onnella on aina osuutensa. Kokemus ja tieto lisäävät onnistumisen mahdollisuuksia. Ensimmäisen koirani, bokserin, hankin 11.4.75. Siitä alkoi myös PK-koulutusharrastukseni. 25.1.92 tuli ensimmäinen bouvieri, jolloin löytyi itselleni täydellinen rotu. Kennelnimi myönnettiin 31.1.96. Kennelliiton jalostusneuvojien peruskurssi 14.1.96. Ensimmäinen hakutulos 29.5.94. Ensimmäinen suojelutulos 13.7.01.
Usein myös sanotaan etteivät tittelit periydy. Näinhän se on, mutta ehdottomasti ominaisuudet, joilla titteleitä voi saavuttaa periytyvät. Kaikkien asioiden periytyminen tapahtuu parhaiten kun vanhemmilla on suvuissaan pitkä halutunlainen historia ko. asiassa (esim. käyttölinjaisilla käyttötuloksia), lisäksi vanhempien sisarukset ovat tässä hyviä ja kaikkein tärkeimpänä, että myös itse vanhemmille on periytynyt ko. ominaisuus. Jälkeläisnäyttö olisi tietysti paras todiste, mutta pienessä rodussa sitä ei useinkaan ole saatavissa riittävästi.
Toinen näyttelyväen hokema on,
että suljetussa populaatiossa (kuten kukin koirarotu on) geenit,
ja näinollen myös ominaisuudet, säilyvät.
Näinhän se olisi, JOS kaikki parittelisivat SATUNNAISESTI
keskenään.
Mutta kun se nyt todellisuudessa ei näin ole. Luonnossa
olosuhteet valitsevat kenen jälkeläiset menestyvät
ja pitemmällä tähtäimellä tulevat
jatkamaan sukuaan.
Rotukoirilla valinnan tekee ihminen. Jos tässä valinnassa ei
huomioida ko. rodun käyttöominaisuuksia, niin ne taatusti
katoavat.
Kasvatustyön tavoitteena on
hyvä Bouvier.
Sellainen on oikein kasvatettuna rauhallinen ja varma. Se on
ihanteellinen
harrastus- ja lenkkikaveri sekä perhekoira. Ei häiritse
hermostuneena kuljeskellen ja koko ajan ääntä
pitäen
perhettään vaan puuhailee omiaan, kun ei tehdä
mitään. Toiminnan alkaessa se on
silmänräpäyksessä
vierellä ja valmiina mihin vain.
Hyvän Bouvierin tulee sopia virkakoiraksi ja sillä tulee olla
vahvat vietit. Paketti pidetään kasassa hyvien hermojen ja
kasvatuksen avulla.
Huonosti kasvatettuna hyväkin
Bouvier on
agressiivinen terroristi,
kuten useimmat muutkin palveluskoirarotuiset.
Kouluttamattomana sen vahvuudet suuntautuvat vääriin
ja näkyvät ei toivottuna käytöksenä.
Siksi Bouvier, kuten muutkin palveluskoirat, on koulutettava ainakin
perustottelevaisuustasolle. Tämä sujuu helposti kun noudattaa
ohjeita heti pennusta lähtien.
Kasvattajana osallistun mielelläni tähän työhön.